Go A

Junahan tosiaan oli pari tuntia myöhässä ja saavuin Jalgaoniin siinä kahen maissa yöllä. Juna-aseman pihalla ja odotushuoneessa nukku melkonen läjä ihmisiä, mut en sit päättäny asettua jonkun viereen pötköttelemään vaan lähin ettiin huonetta. Yks teenmyyjä siinä pihalla sano et tässä on lähellä paljon hotelleja, niinpä tallustelin ja kolkuttelin oville ja huutelin. Ekan majatalon portilla huusin ja rynkytin porttia nii kovaa ku tuohon aikaan kehtasin ja vaikka se ovimies nukku siinä näkösällä ni se ei värähtänykkää.

Liian hienon näkösiin paikkoihin en vaivautunu ees menemään. Yleensä jos hotellissa on lasiovi, ni en sinne mee ku se on todennäkösesti hintava. Majotuksesta pyrin tinkimään aina. Yleensä maksan 1,7-2,5 euroa per yö, tosin nyt menee yli kolme mut tää onki Goa. Kaikki hotellit joiden työntekijöihin sai yhteyden oli täynnä. Sit yks vissiinki koditon haahuilija tuli vastaan kadulla ku olin palaamassa juna-asemalle ja se viittoo eri suuntaan ja sanoo "hotel, hotel". Sit se opastaa mua siellä ja käytiin parin hotellin ovella mut neki oli täynnä. Kahestaan kuljettiin siel nukkuvan kaupungin kaduilla ja toisinaan tuli satunnaisia kulkijoita vastaan, sit se saatto mut takas rautatieasemalle ja annoin sille pienen palkkion opastuksesta. Oottelin sit ekan bussin lähtöä pari tuntia parin kanadalaisen naisen kanssa.

Kävin sit päivän levättyäni Elloran luolilla ja oli muute pikkasen siisti paikka. Yhestä kivestä oli hakattu kymmeniä koristeltuja luolia. Tosin ne pienemmät luolat vähän menetti hohtoaan ku menin ekana siihen isoimpaan, joka oli kyl huikee.

Nukuin siellä toista kertaa elämässäni dormitoryssa ja tapasin pari mielenkiintosta Japanilaista. Toinen oli ajanu moottoripyörällä sataviiskyttuhatta kilsaa! Kiertäny lähi-idässä, euroopassa ja afrikassa kaks ja puol vuotta. Sen toisen Japanilaisen näkökulma elämään oli aika hieno. Ku mun sandaali on alottanu pysäyttämättömän matkansa kohti jonkun torakan näkösen otuksen otuksen tuhoa ni se huudahti "No!", sit ku tää julmuus oli tapahtunu ni se sano et "Now I'm sad, it was living". Tuli jotenki saastanen olo siinä ku kävin heittään murskaantuneen otuksen parvekkeelta. Kummasti lisäs tän ötökän arvoa se et joku suri sen kuolemaa.

Junassa Mumbaihin meinas käyä vähä keljusti ku yhellä asemalla lähin rauhassa tallustelemaan kiskalle ostaan limsaa, enemmänki ajankuluksi ku et mulla ois tehny mieli. Usein ne junat pysähtyy asemalla ties kuinka kauan, mut ei tällä kertaa. Ku siinä ostin vielä jotain pasteijaa ni onneks huomasin et mun juna liikkuu jo turhan nopeaa. Yleensä ne kiihtyy hitaasti mut tää oli matkustajajuna ja melko äkkiä lähti. Ei jääny paljoa aikaa laskea vaihtorahoja ku pinkasin täyttä kyytiä junan perään joka oli jo menny kokonaan mun ohi siinä vaiheessa. Sain sen sit nipin napin kiinni ja loikkasin vauheista kyytiin. Mietin siinä omaa vaunua ettiessäni sydämen hakatessa et parempi olla hyvänmakunen pasteija.

Mumbaissa mulla oli aikaa joku kymmenen tuntia ennen seuraavan junan lähtöä. Aloin sit tappaan aikaa iha urakalla ja kävelin rantatietä ja istuskelin rannalla ja kävin akvaariossa ja pällistelin tovin krikettipeliäki ja sit menin syömään ja siinäki vierähti tovi. Mun juna lähti jostai hevonkuusen asemalta, jonne kesti kuulemma puoltoista tuntia autolla. Oon sit näköjään kykenemätön hahmottamaan niinkin etäistä tulevaisuutta ku kahden tunnin päästä. Ku otin taksin ni kappas, pelivaraa oli jääny jopa jokunen minuutti. Ku väkeä on muutaman suomen verran ni melkoset liikenneruuhkatki tää popula saa aikaseks. Välillä sit madeltiin ja naputeltiin hermostuneesti sormia, sit toisinaan kaahataan niinku Voldemort jahtais meitä, ohiteltiin joskus penkan puolelta ja mistä välistä vaan mahtu. Oltiin sit siellä asemalla joku vartti myöhässä ja ekaa kertaa elämässäni olin ilonen et juna oli myöhässä. Yli kaks tuntia.

Olin sit pari päivää Calangut beachilla ja se on luultavasti sellanen niinku aika monet suositut rantalomakohteet, eli rantaviiva täpötäynnä aurinkotuoleja ja ravintoloita/baareja vieri vieressä ja kadut täynnä kaikkea mahollista turistituotetta ja matkamuistoa. Vuokrasin sieltä yhen huoneen talosta, joka oli tyhjä, joten mulla oli oma talo. Ei huono diili siihen nähden et halvimmat hotellihuoneet sillä alueella oli neljästäsadasta rupiasta ylöspäin ja mä maksoin kolmesataa(=5e) talosta. Mulla oli oma keittiöki jossa tosin haisi vähän turhan paljon moottoripyörältä, johtuen todennäkösesti hyvin pitkälti siitä, että siellä oli semmonen.

Nyt oon Palolem beachilla. Ollu jo niin monta päivää et en muista montako, vaikkei sen välttämättä tarvi kovin montaa olla. Noin viisi. Kattoo ny kauanko täs viihtyy.

Oho! Taas on kulutettu tunti täst päivästä.

Going

Täytyhän sitä vihdoinki lähteä liikkeelle, tuonne Varanasiin on kyllä helppo jumahtaa. En tiiä onko siellä joku aukko aika-avaruudessa, mut vaikea uskoa et kaks kuukautta siellä vierähti. Ei ois kyl vieläkään mikään hinku ollu pois sieltä, mut täytyy mennä et ehtii. Loppuaikoina mitään suunnattoman jännittävää ei tapahtunu ku sairastelin jonki verran eikä tullu hirveesti liikuttua. Mitä ny yks siisti valojuhla oli jossa oli iiiiiha käsittämättömästi ihmisiä ja siellä ihmismeressä velloessani muutaman tuhannen ihmisen työntäessä mua eteenpäin mun päässä kaikuu suomen lähetystön Intian matkustustiedotteen pätkä "joukkokokoontumisia tulee välttää". Siellä joenrannassa kävi satoja tuhansia ihmisiä sinä iltana.

Siistein juttu Varanasissa on se, et voi olla miljoonakaupungin sydämessä keskellä päivää ja olla kuulematta liikenteen ääniä. Toisinaan niillä pikkukujilla joku moottoripyörä tööttää ja joskus moottorivene ajaa ohi, mut usein on hiljasta niinku Tenon rannalla istuis, mitä ny ihmisten ääniä kuuluu melkein aina. Sit seki on siistiä, et voi (silleen hyvin epäkyttääjämäisesti) kattoa ihmisiä, seurata mitä ne tekee ja miksi.

Oon nyt Khajurrahossa, joka tunnetaan temppeleistä joissa on eroottisia veistoksia: "kamasutra in stone". Onhan noi temppelit ihan hienoja, mut ei ne lukemattomat kivitissit kovin jännittäviä ollu. Sitäpaitsi ne on häiritsevän pallomaisia. Herää myös kysymys, miksi joku halus jokusen kymmenen temppeliä joiden seinät on kaiverrettu täyteen hävyttömyyksiä?

Taas jokusen kerran kokenu häiritseviä väärinkäsityksiä ja saanu peilata omia naisellisia piirteitäni. Muutaman kerran joku on kutsunu mua "madamiksi", johon mutisen usein kohteliaasti "madam my hairy ass" tai tuttavallisemmin suomeksi "syö kilo paskaa". Kyllä ne sit yleensä tunnistaa mut mieheksi ku ne kuulee mun KARKEAN MIESÄÄNEN.

Kävin tänään yhessä siistissä joenrannassa parin intialaisen kanssa. Sit mentiin yksille vesiputouksille ja vähän ne varotteliki et ei siellä kyllä vettä oo, mut mentiin silti. No vettähän sieltä tuli yhtä paljon ku pullonsuusta, mut iha hienot kalliot. Jokatapaukses huomenna pitäs taas liikahtaa. En jaksa tänne jäädä pidemmäksi aikaa ku kyl tää paikka on jo nähty: tällane pikkukylä jossa on läjä temppeleitä ja isompi läjä turistinvedättäjiä. Toki iha mukaviaki paikkoja mut on muuallaki.

Juttelin tos yhen nuoren sällin kans ja selvis muutamia mielenkiintosia seikkoja tästä intian maaseudun kulttuurista. Ekanaki sen tyttöystävä soitti sille ku ajeltiin motskarilla ja se laitto kaijuttimen päälle et kuulis ku se tyttö kuiskas. Se soitti kotoa ja jos sen vanhemmat kuulis et se soittaa tolle pojalle ni se sais selkään. Koita tässä sit jotain silmäpeliä harrastaa paikallisten kaunottarien kanssa ku jos joku miespuolinen sukulainen näkee et se ees kattoo takasin ni se saa turpaan. Tää tyyppi sanoki vakavissaan et älä ikinä yritä mitään intialaisten naisten kanssa.

Se myös kerto et sen tulevan vaimon valitsee vanhemmat. Se mietti et mitä sen isä sanois sen tyttöystävästä, mut ei uskaltanu kertoa siitä sille. Se sano et ku vanhemmat on valinnu puolison ni molempien kasvot on peitettynä hääyöhön asti, eli ne näkee toistensa kasvot ekan kerran sillon. Siinä on muutes aika tärkeä sekunti ilmeiden suhteen kyseisen parin elämässä ku hunnut poistetaan. Ja suomi on se maa jossa yli puolet avioliitoista päättyy eroon.

Tapasin myös yhen nuoren jätkän joko oli "toilet boss", eli julkisen vessan vastaava. Pieni hymy nous poskille ku se sano nii ylpeänä et on vessan päällikkö. Mut eipä oo kaikilla vessaa jota päälliköidä, et ei sikäli. Muutenki merkillistä tää ihmisten työnteko täällä. Jotaki ravintolan omistajaa pidetään varmaan melko onnekkaana. Ykski valkoseen pukeutunu ylpeän näkönen jätkä istuu joka ilta penkillään raflan eessä ja kirjottelee laskuja ja laskee rahoja ja sehän ois ihan perseestä. Sit jotkut teenkeittäjät on siinä kaupallaan keittämässä teetä ennenku herään ja ku meen nukkumaan. Se on niien elämä. Merkillistä.

Oon nyt jo eri paikassa ku ton alun kirjottaessani ku en saanu aikaseks käyä netissä ennen. Huomenna 12 tuntia junassa ja junan pitäis olla määränpäässään puoliltaöin, mut varmaanki on taas klassisesti myöhässä jokusen tunnin, eli saavun aika mehevään aikaan paikkaan josta en tiiä mitään. Tuli vähä kiirus ton lipun ostossa ni ei kerinny sellasia pikkuseikkoja aatella ku saapumisajat. Mut kyl se siitä, totta siellä ihmisiä on. Sit parin päivän päästä Mumbain kautta GOALLE. Kylkyl, pitäähä sielläki käyä kattomassa mistä on kyse.

Joulukuu näköjään on jo nyt. Tulee muutes eka joulu elämässäni jota en vietä kotona. En taia saada poronpaistia tänä jouluna.

This is my meditation!

Tulipas kokeiltua joogaa. Sessio päätty siihen että mun "guru" uhkas mua miekalla. Ei oo välttämättä toi jooga mun laji.

Oon jo pitkään miettiny et pitäs kokeilla joogaa ja tänään aattelin vihdoinki antaa yhelle alan miehelle mahollisuuden tutustuttaa mut tähän hienoon lajiin. Meidän aaltopituudet ei ihan kohdannu ku lähtiessä mulla ei ollu mitenkään erityisen rentoutunu olo.

Törmäsin tähän jätkään tossa ghateilla ja se on sellanen oranssikaapunen yli nelikymppinen hyypiö jolla on pitkä valkonen parta ja pitkät valkoset hiukset ja joka on lähes mielellisesti terve. Se oli tosi hyväntuulinen ja energinen tyyppi joka näytti aluks vanhemmalta mitä oli. Mentiin sit sen "Medical centeriin", niin siinä seinässä luki, joka oli kohtuullisen kokonen huone muutaman minuutin kävelymatkan päässä joelta jollain pikkukadulla. Tää jätkä opetti kuulemma myös ayurvedistä lääketiedettä.

Aluks jutellaan niitä näitä ja se selittää miten joogan ja meditoinnin avulla voi löytää elämän valon (ei sillä että se olis hukassa ollukaan) ja syvimmän itsetietoisuuden ja ties mitä. Aattelin sit et antaa tulla ja katotaan mistä puusta tää on veistetty. Ei kyllä oltu samaa mieltä läheskään kaikesta, tai monen jutun kanssa tuli aluks erimielisyyksiä ja sit ku kritisoin ja se selittää asian uudestaan nii mitään erimielisyyttä ei ollukkaan. Totta seki oli tapa kuluttaa aikaa. Aluks se selitti tai oli selittävinään joogan filosofista puolta ja kyllä joissaki sen jutuissa oli järkeäki. Tovi jos toinenki tässä meni näitä vatvoessa.

Hinnasta tosiaan oli puhetta aluks ja se pyys kolmea ja puolta sataa puolentoista tunnin sessiosta, totesin sen kalliiksi ja sit sovittiin et se pitää tunnin kahella sadalla. Jossaki välissä tätä touhua, ennen ku eka tuntikaan oli kulunu, se kysyy et pidetäänkö koko sessio ja ku tuntu ettei oltu päästy ees alkuun ni aattelin et antaa tulla.
Sit me juostiin vähän paikoillamme ja kuroteltiin taivaisiin ja oltiin niinku puut ja pompittiin niinku vuoret(?) ja venyteltiin ja hengitettiin. Vika juttu mitä tehtiin nii se näytti mulle mallia miten pitää istua lootusasennossa, vaikka ite muutti sen puolilootusasennoksi aika äkkiä. Ku otin sen asennon nii se kysyy "are you comfortable?" vastasin "no" ja se sano "ok, let's start".

Se käski mun keskittyä hengittämiseen ja tyhjentää mieleni kaikesta (kuten rahahuolista). Sit siinä tovin hengittelin ja mietin koko ajan et miksköhän minä tässä istun ja mitä tästä saan. Kuitenki sen tunnin hinta oli euroissa yli vitosen ja se on aika iso raha täällä. Joogatunneista kuulemma maksetaan yleensä alle puolet siitä. Hyvä näin jälkikäteen miettiä et miks en tingannu enemmän, mut kai mulla oli aluks jonkinlainen illuusio et se on joku true master ja aattelin et siitähä voi maksaakki. Se näytti monia suosittelukirjeitä jotka kai muut samalla kaheliuden asteella olevat oli kirjottanu.

Sit ku se lopputunti oli sitä et minä istun hiljaa ja ku kysyn et mikä tässä on pointtina ni se sanoo et hän yrittää siirtää positiivista energiaa muhun eikä se onnistu jos puhun. Siinä sit tovin istuskelin ja koetin toki tyhjentää mieleni vaikka kovasti kieltämättä jostain syystä pyöriki mielessä ajatus et mitä tää kaheli luulee tekevänsä.
Ku sit lopulta päätin avata silmäni ja aloin kyselemään et mikäs tässä oli ideana ni se pääty tulokseen et muhun on vaikeaa lähettää positiivista energiaa (mikäköhän lie?) koska mun sisällä on pahaa energiaa eli DEMONI. Jeps. Mut luojan kiitos hän osais sen demonin karkottaa musta, mun pitäis vaan antaa muutama tunti mahdollisuutta ja luottavaisuutta ja uskollisuutta hänelle. Oli sit iso liuta asioita joista keskusteltiin tai lähinnä kiisteltiin ja yritin tuloksetta saada järkeä siihen touhuun.

Lopulta sit kyllästyin ku siitä ei irronnu mitään järkevää ja se kiersi kehää niitten selitystensä kanssa ja aloin tehä lähtöä. Sanoin sit suoraan et en koe saaneeni tästä oikeastaan mitään enkä maksa täyttä hintaa tämmösestä pelleilystä ja vänkäämisestä. Annoin sille kaks sataa ja sanoin etten maksa enempää ja tuoki on mun mielestä liikaa tästä huuhaasta. Se sit näyttää kelloa ja sanoo et olin koko oppitunnin ajan siellä ja enemmänki et täys hinta. En sit suostunu maksaan enempää ja kovasti yritin selittää et en maksa ku ei se opettanu mulle mitään. Osasin kato hengittää jo ennen tätä tuntia.

Se alko tosissaan hiiltymään ja me vängätään ja vängätään. Se sano et jos en maksa ni se ois mulle "big trouble". Kysyn et mitä se on ni se sanoo et se tekee mitä tahansa. Se sano et hänellä on miekka. Kysyin sit suoraan et uhkaako se mua fyysisellä kivulla jos en maksa ni se sanoo et joo. Aikani siinä kuitenki jankkasin ku oli se tavallaan aika huvittava tilanne ku tää jätkä oli just aikasemmin jossain yhteydessä sanonu jotain tyyliin et en mä voi saada sitä suuttumaan ku se on korkeammalla tasolla. Lopulta sit aattelin et pieni hinta se pari euroa on tiedosta et vanha kaheli ei jahtaa mua miekan kanssa pitkin kaupunkia ja aioin maksaa. Huomasin kuitenki et mulle ei ois jääny rahaa illalliseen enkä kyl lähtis huoneeseen hakeen rahaa. Päästiin sit lopulta kompromissiin et annoin sille satasen ja se lupas olla tuomatta mulle big troublea.

Jotain suukopua oli siinä mun uloskävellessäki, tää mun hengellinen johtaja anto mulle viisaita neuvoja elämän varalta, kuten "don't do anything anywhere you go" ja vähän kieltämättä auoin päätäni sille. Sanoin et "maybe you should go and do some joga and meditation to relax, because you are very angry." Sillä rasahti jotain päässä ja se tempas puukepin seinänvierestä, iski sen lattiaan nii et se katkes teräväksi ja huusi "this is my meditation!" Kyllä se sit perään huuteli jotain "go restfully" mut ei ollu hirveesti painoa noilla sanoilla.

Tulipa pitkä sepustus tosta joogajutusta, mun päässä asia on huomattavasti lyhyempi. Monta muutaki asiaa on tapahtunu mut ettei tulis elämän mittanen teksti ni vois tiivistää.

Oli vuoden isoin juhla ja parina iltana oli varmaan kolmen tunnin jakso niin ettei ollu sekunnin taukoa räjähdyksissä. Sit eilen näin käärmeenlumoajan ja koskin kobraa, tosin veikkaan et osuvampi nimi ois käärmeenhuumaaja ku oli aika pöllähtäneen näkösiä otuksia. Tänään taas heräsin viideltä ku ikkunan alla posautellaan pommeja ja ihmiset suorittaa jotain rituaaleja tossa joella. Taas on joku festivaali. Jotkut nukku tossa portailla yön. Sit veneestä laskettiin hulluna kynttilöitä ja ammuttiin raketteja. Laitoin nukkumaan ennenku aurinko nous.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
Ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

Babas

Eilen oli kyl yks elämäni merkillisimpiä aamuja. Menin tuohon burning-ghatin luo enkä kauaa siinä ehtiny seisoskella ku joku jäbä viittoo mut tuleen tulen ääreen istuskeleen. No miehän menin siihen ja tovi jos toinenki siinä vierähti tulistellessa. Siinä tulessa poltettiin hiiltyneitä puita mitä on jääny kokoista joissa ruumiita poltetaan siinä kymmenen metrin päässä.

Juttelen siinä eka niitä näitä yhen jätkän kanssa, eikä mee kauaakaan et se tekee mulle melko erikoisen tarjouksen. Se kerto Ahori-Baboista, eli tietyistä pyhistä miehistä, jotka syö ihmisen lihaa ja se sano et kolmellakytä eurolla saisin ottaa valokuvan pyhästä miehestä joka syö ihmisen sydäntä jonka se kaivais siitä viereisen kokon ruummiinjämistä.

Ku en ollu erityisen kiinnostunu tästä tarjouksesta ni se jäbä sit häipy siitä ja jäin istuskeleen yhen "tavallisen" baban kanssa. Ahori-Baboja ei kuulemma nää kaduilla ainakaa päiväsaikaan ja ne pukeutuu mustaan. En oo täysin selvillä näistä baba-jutuista, mut niitä on aika paljon täällä ja jotkut pukeutuu oranssiin ja jotkut valkoseen ja ne on tyyppejä jotka hylkää kaiken omaisuutensa ja omistautuu meditaatiolle ja rukoilulle. Suurin osa niistä on kuulemma feikkejä ja kieltämättä vähän ristiriitasen kuvan anto yks baba joka sano et jos ei hylkää kaikkea omaisuuttaan ni ei oo oikea baba, kuitenki selvis et silläki on talo.

Joka tapauksessa käsittääkseni suurin osa näistä baboista, oli sit oikeita tai ei, kuluttaa päivänsä aika pitkälti polttelemalla pilveä, jonka avulla ne pääsee lähemmäs shivaa. Tää baba jonka kanssa istuskelin hörppi siinä myös jotain viskiä. Se on käytännössä sen työtä. Sinä aikana ku siinä olin ni ihmiset toi sille teetä, vettä, viinaa ja pilveä. Myös ruuat se saa lahjotuksena. Jotain pyhän kuulosta se huus ennenku imas chilumia. Se kaato aina teen ja veden sellaseen kulhoon ja joi ne siitä, katoin sitä puukipoksi mut sit ku yks toinen baba mainitsee asiasta ni huomaan et se on ihmisen pääkallo.

Se oli tosi kova selittään, hyvä jos puolet tajusin, mut hyvän tuulinen se ainaki oli ja kyl sillä iha fiksujaki juttuja oli. Kovasti se painotti et kaikki on yhtä. Siinä oli toinenki baba ja jutut liikku välillä ykseys-kolmas silmä-jeesus-disco-ym. Selvis tää Gangan puhtauden salaisuuski: Ganga on äiti, jos sydän on puhdas, niin äiti on puhdas.

Kiertelin eilen koko päivän ympäriinsä, tää on kyl jännä kaupunki ku on miljoona pikkukujaa mitkä menee miten sattuu ja on kaikki erilaisia. Tuntuu et jotkut talot on rakennettu vinoon ihan vaan vastalauseeksi maailman yleiselle suoruudelle. Sit kaikkea tätä sekavuutta tasottaa tuo joenranta. Yks kaveri kerto et tuolla yhellä muslimialueella on sellasia kujia joista poliisitkaan ei tiiä; näyttää et kuja päättyy mut ku kävelee talon läpi nii kuja jatkuuki ja sieltä voi löytää ties mitä kamelin lihasta huumeisiin ja aseisiin.

Laittomilla ilotulitteillaki tehään täällä kuulemma omaisuuksia. Eilen tuli tutustuttua iha laillisiin "pikku-pommeihin", joilla sai ison muovisen sangon tuhannen säpäleiksi ja jotka ois ihan varmasti laittomia suomessa. Ne oli semmosia et juostaan kymmenen metrin päähän ja korvat tukossa ootetaan et millo jysähtää ja sit tukka hulmahtaa ja savupilvi pöllähtää.

Aattelin ylihuomenna muuttaa vähä lähemmäs jokea. Löysin siistin kattohuoneen aika puiselta alueelta ja sen katolta näkee varmaan kymmenen kilometriä Gangaa. On kyllä jo junaliput reilun viikon päästä eteenpäin, mut voi olla etten vielä maltakkaan lähteä, kuullu et tiedossa monia siistejä festivaaleja. Neljän päivän päästä vuoden isoin juhla!

Forever is composed of nows. -Emily Dickinson

Dambadadamdam

Durga Puja

Pitäis näköjään rohkeammin käyttää suomenkieltä täällä. Täs joku päivä yritin ruokapaikassa pyytää sipulia ja änkytin ku tollo et "Onion. Onion? Onion!" ja yritin nerokkaasti piirtää ilmaan sipulin. Se ei tuottanu tulosta. Se mies vaan kattoo mua hymyillen ja ilmeestä päätellen sanoo jotain tyyliin: "Sano se sana vaikka sata kertaa ni en silti tiiä mitä se tarkottaa ja noi sun kädenliikeet tuo lähinnä mieleen kehitysvammasen apinan et voit lopettaa ton vatkaamisen." Sit näytin kurkkua ja yritin taas jotenki näppärillä sormenheilutuksilla osottaa et "vähän niinku tää", mutta ilmeisesti nää mun universaalit käsimerkit ei oo tarpeeks universaaleja koska sain, kappas vaan, kurkkua. Olin just äsken samassa paikassa syömässä ja mua vastapäätä istuva mies sanoo "salaat" ja saa sipuleita ja kurkkua. Salaaattia!

Täs just päätty melkein viikon mittanen  festivaali, Durga Puja, jossa juhlittiin monikätistä jumalatarta. Oli kyl hulluna porukkaa viikonloppuna liikkeellä. Lauantaina oli paljon kaikkia valoja joita roikku katujen yllä ja ne vilkku ja välkky. Täällä oli ympäri kaupunkia muovisia patsaita ko. jumalattaresta ja sit ne eilen kannettiin juhlaseremonioin pääghatille eli peseytymispaikalle ja dumpattiin tyylikkäästi jokeen. Yhen patsaan luo pääsi lohikäärmeen kitaan astumalla ja sen kurkkua pitkin kävelemällä. Oli hieno tunneli ja tietenki ihan tupaten täynnä.

Eka tollanen patsaankuljetuskulkue ku tuli vastaan ni siinä kävelee eellä yks mies joka huitoo kovasti, aattelen et se vaan käskee siirtymään sen kulkueen eestä ja ennenku oon kerenny siirtyä sivummalle ni mun lähellä räjähti pommi. Kyseesä ei siis ollu semmonen terroristipommi ja mulla on kaikki raajat tallessa, vaan se oli semmonen hauska kiva pikku juhlapommi joka tuntu ihan flashbang-kranaatilta ja ennenku olin siitä jysäyksestä toennu ja huomaan et nyt se mies vasta huitooki ni sit ihan mun vieressä räjähtää uus sellane pommi. Mukavasti soi korvissa sen jälkeen. Ton lisäksi kerran mun yläpuolella räjähti raketti joka vaan posahti mielettömästi nii et sen oikeasti tunsi, sit ku vilkasen ylös ni näkyy korkeintaan et siinä on räjähtäny jotain.

Täällä juhlamusiikkiin kuuluu toisinaan megafoneista kuuluvaa tilulii-musiikkia tai sit pelkkää rummutusta. Ne rummuttaa ja rummuttaa ja rummuttaa jajaja eikä ne kyllästy ja ihmisiä jorailee siinä eessä ihan mielissään. Eilen ku nousin sellasen korotetun kaiteen päälle pällistelemään yhtä saattuetta ni siinä oli jotain nuoria jätkiä ja eka yks niistä huutaa mulle jotain hindiksi ja mä vaan katon silmät pyöreinä. Sit koko sakki alkaa huutaan jotain ja osottaa mua ja vastakos oon ihmeissään. Sit joku opiskelijapoika vierestä kysyy et "would you like to dance?", enkä mä halunnu ja sit ne siitä aikansa huuettua lähti. Yks toinen turisti ei ollu yhtä onnekas ku näin miten se jopa vähän väkivaltasesti revittiin tanssimaan ja kyllä se saiki sheikata ennenku ne sen päästi meneen.

Kai täs pitää vähän kertoo jotain apinajuttuja välillä. Yks apina tuli hitto vie mun huoneeseen vaikka olin ite tos sängyllä lukemassa. Kuulen muovin rapinaa ja vilkasen ja nään vaa et jotai ruskeeta vilahtaa ja aattelen et se oli vaan kissa. Sit ku kuuluu uuestaan rapinaa ja katon ni apina se siinä mun sipsipussi käessä. Lähti kyl äkkiä meneen ku nousin. Tossa parvella se sit  pysähty ja avas sen pussin hampaillaan ja alko syömään mun sipsejä, mut ne oli kai liiän tulisia ku se jätti ne nätisti mulle.

Kerran havahuin ku kuulu hirveetä rääkymistä ja iso apina se tossa muina miehinä järsii pikkusen päätä. Pääsi se pieni kyl sit karkuun. Sillon tällön näkee villejä takaa-ajokohtauksia ku iso uros juoksee täyttä vauhtia naaraan perässä naapurien katoilla. Noi on kyl uskomattoman ketteriä otuksia! Ne menee seittemässä sekunnissa semmosen reitin johon multa menis vartti. Jänniä otuksia nuo apinat, niistä vielä kuullaan.

Kuolema on täällä jotenki tosi luonnollinen asia. Aamulla istuskelin tos rannalla, johon on ilmestyny veden alta aukio, ja kattelin siinä sitä perusmenoa. Vuohet ettii ruokaa, koiranpentu kierii roskakasassa, pikkupoika pyytää rahaa leipään, kukot kinastelee, lapset pamauttelee nalleja vasaralla, rannalla poltetaan kokkoa, joku kantaa puita, ihmiset keskustelee tai muuten vaa istuskelee. Sit äkkään et keskellä tätä touhua on ruumis vaaleaan kankaaseen kiedottuna. Kai sitä joku piti silmällä mut ei siihen kukaan tuntunu erityisemmin huomiota kiinnittävän.

Näin Elämän Kaupungissa.

Banaras

Argh. Joku terroristi aka apina oli käyny tekemässä tuhojaan mun vessassa ja kylppärissä, joiden ovia ei saa kiinni. Oli paiskottu kipot ja kupit kumoon ja nakeltu saippuat sun muut lattialle. En tiiä oliko sillä/niillä paha päivä vai kävikö ne muuten vaan apinoimassa mm. koska ovat moisia. Oli kuite pöntöstäki, tai siis posliinireiästä lattiassa, lohjennu palanen ku mun huuhtelukulho oli mäiskästy sinne. Onkohan kuin yleinen selitys täällä jos jotai menee rikki et ”monkeys did it”?

Nyt tähän mun huoneeseen pärähti talon koira ja vauhilla tuliki. Asettu sit sängyn alle rapsutteleen itteään antaumuksella ja sit syystä tai toisesta yritti raapia seinääki. Se tulee aika usein mun huoneeseen ja sit se ei lähe ennenku vedän sen jalasta pihalle. Saisivat kyllä hitto vie pitää koirastaan parempaa huolta ja nyppiä siitä punkit. Tai emmie tiiä onko toi pelkkä kulkukoira joka vaa on päättäny et miepä oon täällä, eikä kukaan sit jaksa sitä hätistää ulos. Punkit kuuluu kyllä niihin otuksiin joita vihaa vaan pelkän niien olemassaolon takia. Vähän niinku hyttysetki, jotka on saanu nauttia mun vaaleasta mehevästä ihosta kunnolla, vaikka nukunki hyttysverkon alla. Eikä mulla oo malarialääkitystä, joten sormet ristissä. Vihaan niitä!

Toi kuja jota pitkin käppäilen aina tuonne mestoille on kyl toisinaan rasittava kuljettava ku se on niin kapea et siihen ei mahu kunnolla ku kaks ihmistä käveleen rinnan. Äskenki jouduin sellasen matamiklaanin perään et oli kyl hommaa luikkia niien ohi. Sit mun eteen tuli neljä biisonia, joita en aio niihin mun eessä lyllertäneisiin naisiin verrata, mut niien ohittamisessa vasta hommaa oliki.

Gangan vesi on laskenu yössä jonkun metrin. Eikö ookki jännittävä tieto? Itse kalastajana pidän sitä oikein mielenkiintosena. Mut sillä on aika iso käytännön vaikutus, ku pikkuhiljaa noi joenrannassa olevat askelmat alkaa paljastua veden alta ja sit voi kävellä niitä pitkin eikä tarvi luikkia pikkukujia pitkin. Muutenki se joenranta on tän koko kaupungin sydän. Miljoonat hindut pyhiinvaeltaa tänne pesemään syntinsä äiti Gangassa. Joskin pesemään on ehkä näin maallisesti ajateltuna vähän harhaanjohtava ilmaus, ku toi vesi näyttää maitokahvin ja kuraveden sekotukselta ja on todellisuudessa jotain paljon törkysempää. Mut ne portaat on mukava paikka istuskella illalla, tosin pyrin välttämään peseytymis- ja ruumiidenpolttopaikkoja.

Voisin liittää tähän vähän otteita tosta matkaopaskirjasta josta saa vähän kuvaa tästä kaupungista:

Few places in India are as colourful, charismatic or spiritual as the bathing ghats lining the Ganges in Varanasi. The city of Shiva is one of the holies places in India, where Hindu pilgrims come to wash away a lifetime of sins in the Ganges or to cremate their loved ones. The city is the beating heart of the Hindu universe, a crossing place between the physical and spiritual worlds. And the Ganges is viewed as a river of salvation, an everlasting symbol of hope to past, present and future generations.

Tässä kaupungissa on hieno ilmapiiri. Seki on mukavaa et täällä on ainaki paikalliset tottunu länkkäreihin eikä joudu aina pällistelyn kohteeksi. Täällä käy tosiaan myös paljon ihmisiä muualta Intiasta ja ne on usein kiinnostuneita tuleen jutteleen ulkomaalasille. Äskenki tuli yks mies vaan kätteleen mua ja sit lähti sen kummempia selittelemättä. Tiiä vaikka oisin eka valkoihonen ihminen jonka se näki. 

Seisoskelin äsken vähän ennen auringonlaskua tossa katolla ja olin aika lumoutunu. Ikinä ei oo taivas ollu niin elossa! Näky yhtä aikaa joku nelkyt leijaa ja tuplasti sen verran lintuja. Nauttivat vapaudesta.

Meinasin kirjottaa otsikkoon "nain", mutta aan pilkkujen puuttuessa en sittenkaan.

Oon nähny aika monta mieleenpainuvaa juttua. Just äsken näin kehitysvammasen apinan. Tai mikäpä apinatohtori mie oon mut ainaki se oli jotenki sairas, se liikku tosi epävarmasti ja katteli muutenki maailmaa silleen WHAAT. Sen äiti sai vahtia sitä aika tarkkaan eikä se oikeen ite liikkunu mihinkään vaa roikku vaan äitin mahassa. Jotenki tuntu et sen äiti vähän häpes sitä ku se näki miten tuijotin sitä ni tempas pikkusen mukaan ja lähti meneen.

Eilen näin itteni roikkumassa tuiman sonnin sarvesta jonka se tökkäs mun perstaskuun. Oli hetken melkonen mitäihmettä -olo ku joku nostaa mua housuista ku olin ostamassa  keksejä. Ei se ollu milläskää siitä et yks hoikka lapinmies roikkuu sen sarvesta vaa siinä se möllötti muina sonneina ja katteli tuimana sitä kioskia. Kuhan olin kiskonu itteni irti ni se kiskajäbä anto sille pari korppua jotka syötin sille ja ostin keksini ja lähin naureskellen kämpille.

Sit näin kuolevan lehmän. Aika karu näky ku lehmä vaa oikoo raajojaan tuskasen näkösenä ja kärpäset parveilee ympärillä. Mut pyhää elukkaa ei vissiin saa tappaa.

Jiihaa! Tuli sähköt! Ne on poissa yleensä joka päivä monta tuntia. Toisinaan tuskastuttaa ku ei tuuletin pyöri ja tääl on nii kuuma, vaikka onki jo ”talvi” aluillaan.

Tänään tossa lähimmällä kadulla tuli vastaa autoriksa eli kolmipyöränen mopo ja siinä oli kaheksan ihmistä kyydissä. No siinä nyt ei vielä oo mitään kovin erityistä, on niitä joskus täydempäänkin ahdettuina. Itekki oon kerran menny 18-päällä, mut se oli kyl moottoripyörä eikä mopo. Mut se erikoinen juttu tässä kyseisessä riksassa oli se, et yks niistä kaheksasta ihmisestä oli kuollu. Siinä se pötkötti katolle sidottuna nätissä paketissa. Oli ilmeisesti viimesellä matkalla tohon burning ghatille joka on tästä mun mestasta alle sadan metrin päässä.

Asustelen siis tällä hetkellä Varanasissa Intiassa ja aloin näköjään kirjottaan blogia. Maksan kohta kuukauden vuokran (55€) eli oon täs ainakin kuukauden verran. Oon vuokrannu yksityisen perheen yläkerrasta huoneen ja oon tällä hetkellä ainut vieras täällä. Eihän tää mikään lukaali oo, mut ihan kohtuu kokonen huone, eli mahtuu muutanki ku sänky. Uus maalikerros seinille ei toki ois pahitteeksi ja lattiaki kaipais sementtipaikkoja muutamaan kohtaan ja jokasta lamppua saa vähän koputella et se palaa mut mitäs pienistä. Onpaha ainaki valosa huone ja tavallaan myös rauhaisa, vaikka lähin naapuri onki kahen metrin päässä ja muutenki tästä näkyy kolmen ilmansuunnan naapurit. On tos ikkunan alla kohtalaisen kokonen puutarhaki ja täs ikkunan tasalla puu missä apinat usein rellestää ja on siinä jotai lintujaki joskus. Nyt meni taas sähköt. Onneks vaan jokuseksi minuutiksi tällä kertaa.

Kissa nuolas mun isovarvasta. Siihen on hyvä lopettaa.