Going

Täytyhän sitä vihdoinki lähteä liikkeelle, tuonne Varanasiin on kyllä helppo jumahtaa. En tiiä onko siellä joku aukko aika-avaruudessa, mut vaikea uskoa et kaks kuukautta siellä vierähti. Ei ois kyl vieläkään mikään hinku ollu pois sieltä, mut täytyy mennä et ehtii. Loppuaikoina mitään suunnattoman jännittävää ei tapahtunu ku sairastelin jonki verran eikä tullu hirveesti liikuttua. Mitä ny yks siisti valojuhla oli jossa oli iiiiiha käsittämättömästi ihmisiä ja siellä ihmismeressä velloessani muutaman tuhannen ihmisen työntäessä mua eteenpäin mun päässä kaikuu suomen lähetystön Intian matkustustiedotteen pätkä "joukkokokoontumisia tulee välttää". Siellä joenrannassa kävi satoja tuhansia ihmisiä sinä iltana.

Siistein juttu Varanasissa on se, et voi olla miljoonakaupungin sydämessä keskellä päivää ja olla kuulematta liikenteen ääniä. Toisinaan niillä pikkukujilla joku moottoripyörä tööttää ja joskus moottorivene ajaa ohi, mut usein on hiljasta niinku Tenon rannalla istuis, mitä ny ihmisten ääniä kuuluu melkein aina. Sit seki on siistiä, et voi (silleen hyvin epäkyttääjämäisesti) kattoa ihmisiä, seurata mitä ne tekee ja miksi.

Oon nyt Khajurrahossa, joka tunnetaan temppeleistä joissa on eroottisia veistoksia: "kamasutra in stone". Onhan noi temppelit ihan hienoja, mut ei ne lukemattomat kivitissit kovin jännittäviä ollu. Sitäpaitsi ne on häiritsevän pallomaisia. Herää myös kysymys, miksi joku halus jokusen kymmenen temppeliä joiden seinät on kaiverrettu täyteen hävyttömyyksiä?

Taas jokusen kerran kokenu häiritseviä väärinkäsityksiä ja saanu peilata omia naisellisia piirteitäni. Muutaman kerran joku on kutsunu mua "madamiksi", johon mutisen usein kohteliaasti "madam my hairy ass" tai tuttavallisemmin suomeksi "syö kilo paskaa". Kyllä ne sit yleensä tunnistaa mut mieheksi ku ne kuulee mun KARKEAN MIESÄÄNEN.

Kävin tänään yhessä siistissä joenrannassa parin intialaisen kanssa. Sit mentiin yksille vesiputouksille ja vähän ne varotteliki et ei siellä kyllä vettä oo, mut mentiin silti. No vettähän sieltä tuli yhtä paljon ku pullonsuusta, mut iha hienot kalliot. Jokatapaukses huomenna pitäs taas liikahtaa. En jaksa tänne jäädä pidemmäksi aikaa ku kyl tää paikka on jo nähty: tällane pikkukylä jossa on läjä temppeleitä ja isompi läjä turistinvedättäjiä. Toki iha mukaviaki paikkoja mut on muuallaki.

Juttelin tos yhen nuoren sällin kans ja selvis muutamia mielenkiintosia seikkoja tästä intian maaseudun kulttuurista. Ekanaki sen tyttöystävä soitti sille ku ajeltiin motskarilla ja se laitto kaijuttimen päälle et kuulis ku se tyttö kuiskas. Se soitti kotoa ja jos sen vanhemmat kuulis et se soittaa tolle pojalle ni se sais selkään. Koita tässä sit jotain silmäpeliä harrastaa paikallisten kaunottarien kanssa ku jos joku miespuolinen sukulainen näkee et se ees kattoo takasin ni se saa turpaan. Tää tyyppi sanoki vakavissaan et älä ikinä yritä mitään intialaisten naisten kanssa.

Se myös kerto et sen tulevan vaimon valitsee vanhemmat. Se mietti et mitä sen isä sanois sen tyttöystävästä, mut ei uskaltanu kertoa siitä sille. Se sano et ku vanhemmat on valinnu puolison ni molempien kasvot on peitettynä hääyöhön asti, eli ne näkee toistensa kasvot ekan kerran sillon. Siinä on muutes aika tärkeä sekunti ilmeiden suhteen kyseisen parin elämässä ku hunnut poistetaan. Ja suomi on se maa jossa yli puolet avioliitoista päättyy eroon.

Tapasin myös yhen nuoren jätkän joko oli "toilet boss", eli julkisen vessan vastaava. Pieni hymy nous poskille ku se sano nii ylpeänä et on vessan päällikkö. Mut eipä oo kaikilla vessaa jota päälliköidä, et ei sikäli. Muutenki merkillistä tää ihmisten työnteko täällä. Jotaki ravintolan omistajaa pidetään varmaan melko onnekkaana. Ykski valkoseen pukeutunu ylpeän näkönen jätkä istuu joka ilta penkillään raflan eessä ja kirjottelee laskuja ja laskee rahoja ja sehän ois ihan perseestä. Sit jotkut teenkeittäjät on siinä kaupallaan keittämässä teetä ennenku herään ja ku meen nukkumaan. Se on niien elämä. Merkillistä.

Oon nyt jo eri paikassa ku ton alun kirjottaessani ku en saanu aikaseks käyä netissä ennen. Huomenna 12 tuntia junassa ja junan pitäis olla määränpäässään puoliltaöin, mut varmaanki on taas klassisesti myöhässä jokusen tunnin, eli saavun aika mehevään aikaan paikkaan josta en tiiä mitään. Tuli vähä kiirus ton lipun ostossa ni ei kerinny sellasia pikkuseikkoja aatella ku saapumisajat. Mut kyl se siitä, totta siellä ihmisiä on. Sit parin päivän päästä Mumbain kautta GOALLE. Kylkyl, pitäähä sielläki käyä kattomassa mistä on kyse.

Joulukuu näköjään on jo nyt. Tulee muutes eka joulu elämässäni jota en vietä kotona. En taia saada poronpaistia tänä jouluna.