Eläinten sikiöitä ja oopiumia

Tähän asti erikoisin ravintolan sisustus oli yhessä kylässä täällä pohjosessa kun toisella seinustalla oli hienoja viskejä ja konjakkeja ja toisella lasipurkeissa eläinten sikiöitä liemessä. Yhessä purkissa oli myös pitkä linnun nokka ja jalat, toisessa pienen karhun käpälä, kolmannessa joku matelija. Monissa oli hyvin kummallisia mönttejä joiden alkuperää voin vaan arvailla. Niitä sikiöitä oli monenlaisia, yks melko varmana koiran, toinen lampaan ja ehkä lehmän. Ruokaki oli hyvää. Siinä ei ollu niitä lilluvia eläimenalkuja, käyttävät näitä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Tässä pyöräillessä ohi ajo skootteri jolla oli lastina elävä sika. Eikä mikään minipossu, vaan ihan kunnon musta porsas. Se oli sidottu selin puualustalle ja välillä se potki niin että skootteri kurvaili tien laidasta laitaan. Skoottereilla kuskataan vaikka mitä. Skootteri on sekä perhekulkuneuvo – helposti sillä nelihenkinen perhe matkustaa – ja karjankuljetusajoneuvo, usein saattaa myös kuulua ”kvaak, kvaak” ohiajavasta pärrästä. Oon nähny skootterin kyydissä niin isoja lasteja etten sais niitä mahtumaan Golffiini.

Maissiviina kuuluu usein ateriaan, varsinkin illalliseen. Ei sitä yleensä paljoa juoda, pieniä laseja heitetään muutaman kerran naamaan, huuhdotaan ruoka alas. Yhellä aterialla oli tarjolla eriväristä juomaa. Väriero johtuu kuulemma siitä, että tämän tummemman valmistuksessa käytetään oopiumin lehtiä. Shottilasi tai kaksi päivässä kuulemma tekee hyvää luustolle. Nyökyttelin, että vai niin. Mitäpä minä oikeastaan oopiumista tiedän. Vanhat perinteet sillä tässä maassa on, sekä lääkinnällisenä aineena että päihteenä.  Taidan silti jatkossakin popsia porkkanaa oopiumin sijaan, kun haluan luustostani huolehtia.

Äsken söin ensin puuroa jossa oli lihaa ja sitten kananmunan ja sikiön välivaihetta yrttien kera. Aika hyvvää. Eilen taas söin ekaa kertaa hyönteisiä, laskematta muutamaa vihulaista hyttystä jotka joskus on lentäny nieluun. Semmosia pilkkitoukan näkösiä, vaan paljon isompia kivasti paistettuja pullukoita matosia. Neki oli ihan hyviä. Samalla aterialla söin kokonaisia ravun poikasia. En oo vielä maistanu mitään mikä ois ollu pahaa.

Pohjois-Vietnam on uskomattoman kaunis. Pieniä maanviljelijäkyliä siellä täällä jyrkkien kalkkikivikukkuloiden ja vuorien ympäröiminä. Huomenna ois tarkotus mennä moottoripyörätaksin kyyissä 80 kilsaa rinkka selässä, koska juuri saaman tietoni mukaan bussit ei kulje tätä väliä.