Go A

Junahan tosiaan oli pari tuntia myöhässä ja saavuin Jalgaoniin siinä kahen maissa yöllä. Juna-aseman pihalla ja odotushuoneessa nukku melkonen läjä ihmisiä, mut en sit päättäny asettua jonkun viereen pötköttelemään vaan lähin ettiin huonetta. Yks teenmyyjä siinä pihalla sano et tässä on lähellä paljon hotelleja, niinpä tallustelin ja kolkuttelin oville ja huutelin. Ekan majatalon portilla huusin ja rynkytin porttia nii kovaa ku tuohon aikaan kehtasin ja vaikka se ovimies nukku siinä näkösällä ni se ei värähtänykkää.

Liian hienon näkösiin paikkoihin en vaivautunu ees menemään. Yleensä jos hotellissa on lasiovi, ni en sinne mee ku se on todennäkösesti hintava. Majotuksesta pyrin tinkimään aina. Yleensä maksan 1,7-2,5 euroa per yö, tosin nyt menee yli kolme mut tää onki Goa. Kaikki hotellit joiden työntekijöihin sai yhteyden oli täynnä. Sit yks vissiinki koditon haahuilija tuli vastaan kadulla ku olin palaamassa juna-asemalle ja se viittoo eri suuntaan ja sanoo "hotel, hotel". Sit se opastaa mua siellä ja käytiin parin hotellin ovella mut neki oli täynnä. Kahestaan kuljettiin siel nukkuvan kaupungin kaduilla ja toisinaan tuli satunnaisia kulkijoita vastaan, sit se saatto mut takas rautatieasemalle ja annoin sille pienen palkkion opastuksesta. Oottelin sit ekan bussin lähtöä pari tuntia parin kanadalaisen naisen kanssa.

Kävin sit päivän levättyäni Elloran luolilla ja oli muute pikkasen siisti paikka. Yhestä kivestä oli hakattu kymmeniä koristeltuja luolia. Tosin ne pienemmät luolat vähän menetti hohtoaan ku menin ekana siihen isoimpaan, joka oli kyl huikee.

Nukuin siellä toista kertaa elämässäni dormitoryssa ja tapasin pari mielenkiintosta Japanilaista. Toinen oli ajanu moottoripyörällä sataviiskyttuhatta kilsaa! Kiertäny lähi-idässä, euroopassa ja afrikassa kaks ja puol vuotta. Sen toisen Japanilaisen näkökulma elämään oli aika hieno. Ku mun sandaali on alottanu pysäyttämättömän matkansa kohti jonkun torakan näkösen otuksen otuksen tuhoa ni se huudahti "No!", sit ku tää julmuus oli tapahtunu ni se sano et "Now I'm sad, it was living". Tuli jotenki saastanen olo siinä ku kävin heittään murskaantuneen otuksen parvekkeelta. Kummasti lisäs tän ötökän arvoa se et joku suri sen kuolemaa.

Junassa Mumbaihin meinas käyä vähä keljusti ku yhellä asemalla lähin rauhassa tallustelemaan kiskalle ostaan limsaa, enemmänki ajankuluksi ku et mulla ois tehny mieli. Usein ne junat pysähtyy asemalla ties kuinka kauan, mut ei tällä kertaa. Ku siinä ostin vielä jotain pasteijaa ni onneks huomasin et mun juna liikkuu jo turhan nopeaa. Yleensä ne kiihtyy hitaasti mut tää oli matkustajajuna ja melko äkkiä lähti. Ei jääny paljoa aikaa laskea vaihtorahoja ku pinkasin täyttä kyytiä junan perään joka oli jo menny kokonaan mun ohi siinä vaiheessa. Sain sen sit nipin napin kiinni ja loikkasin vauheista kyytiin. Mietin siinä omaa vaunua ettiessäni sydämen hakatessa et parempi olla hyvänmakunen pasteija.

Mumbaissa mulla oli aikaa joku kymmenen tuntia ennen seuraavan junan lähtöä. Aloin sit tappaan aikaa iha urakalla ja kävelin rantatietä ja istuskelin rannalla ja kävin akvaariossa ja pällistelin tovin krikettipeliäki ja sit menin syömään ja siinäki vierähti tovi. Mun juna lähti jostai hevonkuusen asemalta, jonne kesti kuulemma puoltoista tuntia autolla. Oon sit näköjään kykenemätön hahmottamaan niinkin etäistä tulevaisuutta ku kahden tunnin päästä. Ku otin taksin ni kappas, pelivaraa oli jääny jopa jokunen minuutti. Ku väkeä on muutaman suomen verran ni melkoset liikenneruuhkatki tää popula saa aikaseks. Välillä sit madeltiin ja naputeltiin hermostuneesti sormia, sit toisinaan kaahataan niinku Voldemort jahtais meitä, ohiteltiin joskus penkan puolelta ja mistä välistä vaan mahtu. Oltiin sit siellä asemalla joku vartti myöhässä ja ekaa kertaa elämässäni olin ilonen et juna oli myöhässä. Yli kaks tuntia.

Olin sit pari päivää Calangut beachilla ja se on luultavasti sellanen niinku aika monet suositut rantalomakohteet, eli rantaviiva täpötäynnä aurinkotuoleja ja ravintoloita/baareja vieri vieressä ja kadut täynnä kaikkea mahollista turistituotetta ja matkamuistoa. Vuokrasin sieltä yhen huoneen talosta, joka oli tyhjä, joten mulla oli oma talo. Ei huono diili siihen nähden et halvimmat hotellihuoneet sillä alueella oli neljästäsadasta rupiasta ylöspäin ja mä maksoin kolmesataa(=5e) talosta. Mulla oli oma keittiöki jossa tosin haisi vähän turhan paljon moottoripyörältä, johtuen todennäkösesti hyvin pitkälti siitä, että siellä oli semmonen.

Nyt oon Palolem beachilla. Ollu jo niin monta päivää et en muista montako, vaikkei sen välttämättä tarvi kovin montaa olla. Noin viisi. Kattoo ny kauanko täs viihtyy.

Oho! Taas on kulutettu tunti täst päivästä.

Going

Täytyhän sitä vihdoinki lähteä liikkeelle, tuonne Varanasiin on kyllä helppo jumahtaa. En tiiä onko siellä joku aukko aika-avaruudessa, mut vaikea uskoa et kaks kuukautta siellä vierähti. Ei ois kyl vieläkään mikään hinku ollu pois sieltä, mut täytyy mennä et ehtii. Loppuaikoina mitään suunnattoman jännittävää ei tapahtunu ku sairastelin jonki verran eikä tullu hirveesti liikuttua. Mitä ny yks siisti valojuhla oli jossa oli iiiiiha käsittämättömästi ihmisiä ja siellä ihmismeressä velloessani muutaman tuhannen ihmisen työntäessä mua eteenpäin mun päässä kaikuu suomen lähetystön Intian matkustustiedotteen pätkä "joukkokokoontumisia tulee välttää". Siellä joenrannassa kävi satoja tuhansia ihmisiä sinä iltana.

Siistein juttu Varanasissa on se, et voi olla miljoonakaupungin sydämessä keskellä päivää ja olla kuulematta liikenteen ääniä. Toisinaan niillä pikkukujilla joku moottoripyörä tööttää ja joskus moottorivene ajaa ohi, mut usein on hiljasta niinku Tenon rannalla istuis, mitä ny ihmisten ääniä kuuluu melkein aina. Sit seki on siistiä, et voi (silleen hyvin epäkyttääjämäisesti) kattoa ihmisiä, seurata mitä ne tekee ja miksi.

Oon nyt Khajurrahossa, joka tunnetaan temppeleistä joissa on eroottisia veistoksia: "kamasutra in stone". Onhan noi temppelit ihan hienoja, mut ei ne lukemattomat kivitissit kovin jännittäviä ollu. Sitäpaitsi ne on häiritsevän pallomaisia. Herää myös kysymys, miksi joku halus jokusen kymmenen temppeliä joiden seinät on kaiverrettu täyteen hävyttömyyksiä?

Taas jokusen kerran kokenu häiritseviä väärinkäsityksiä ja saanu peilata omia naisellisia piirteitäni. Muutaman kerran joku on kutsunu mua "madamiksi", johon mutisen usein kohteliaasti "madam my hairy ass" tai tuttavallisemmin suomeksi "syö kilo paskaa". Kyllä ne sit yleensä tunnistaa mut mieheksi ku ne kuulee mun KARKEAN MIESÄÄNEN.

Kävin tänään yhessä siistissä joenrannassa parin intialaisen kanssa. Sit mentiin yksille vesiputouksille ja vähän ne varotteliki et ei siellä kyllä vettä oo, mut mentiin silti. No vettähän sieltä tuli yhtä paljon ku pullonsuusta, mut iha hienot kalliot. Jokatapaukses huomenna pitäs taas liikahtaa. En jaksa tänne jäädä pidemmäksi aikaa ku kyl tää paikka on jo nähty: tällane pikkukylä jossa on läjä temppeleitä ja isompi läjä turistinvedättäjiä. Toki iha mukaviaki paikkoja mut on muuallaki.

Juttelin tos yhen nuoren sällin kans ja selvis muutamia mielenkiintosia seikkoja tästä intian maaseudun kulttuurista. Ekanaki sen tyttöystävä soitti sille ku ajeltiin motskarilla ja se laitto kaijuttimen päälle et kuulis ku se tyttö kuiskas. Se soitti kotoa ja jos sen vanhemmat kuulis et se soittaa tolle pojalle ni se sais selkään. Koita tässä sit jotain silmäpeliä harrastaa paikallisten kaunottarien kanssa ku jos joku miespuolinen sukulainen näkee et se ees kattoo takasin ni se saa turpaan. Tää tyyppi sanoki vakavissaan et älä ikinä yritä mitään intialaisten naisten kanssa.

Se myös kerto et sen tulevan vaimon valitsee vanhemmat. Se mietti et mitä sen isä sanois sen tyttöystävästä, mut ei uskaltanu kertoa siitä sille. Se sano et ku vanhemmat on valinnu puolison ni molempien kasvot on peitettynä hääyöhön asti, eli ne näkee toistensa kasvot ekan kerran sillon. Siinä on muutes aika tärkeä sekunti ilmeiden suhteen kyseisen parin elämässä ku hunnut poistetaan. Ja suomi on se maa jossa yli puolet avioliitoista päättyy eroon.

Tapasin myös yhen nuoren jätkän joko oli "toilet boss", eli julkisen vessan vastaava. Pieni hymy nous poskille ku se sano nii ylpeänä et on vessan päällikkö. Mut eipä oo kaikilla vessaa jota päälliköidä, et ei sikäli. Muutenki merkillistä tää ihmisten työnteko täällä. Jotaki ravintolan omistajaa pidetään varmaan melko onnekkaana. Ykski valkoseen pukeutunu ylpeän näkönen jätkä istuu joka ilta penkillään raflan eessä ja kirjottelee laskuja ja laskee rahoja ja sehän ois ihan perseestä. Sit jotkut teenkeittäjät on siinä kaupallaan keittämässä teetä ennenku herään ja ku meen nukkumaan. Se on niien elämä. Merkillistä.

Oon nyt jo eri paikassa ku ton alun kirjottaessani ku en saanu aikaseks käyä netissä ennen. Huomenna 12 tuntia junassa ja junan pitäis olla määränpäässään puoliltaöin, mut varmaanki on taas klassisesti myöhässä jokusen tunnin, eli saavun aika mehevään aikaan paikkaan josta en tiiä mitään. Tuli vähä kiirus ton lipun ostossa ni ei kerinny sellasia pikkuseikkoja aatella ku saapumisajat. Mut kyl se siitä, totta siellä ihmisiä on. Sit parin päivän päästä Mumbain kautta GOALLE. Kylkyl, pitäähä sielläki käyä kattomassa mistä on kyse.

Joulukuu näköjään on jo nyt. Tulee muutes eka joulu elämässäni jota en vietä kotona. En taia saada poronpaistia tänä jouluna.