Live and let live

Ku saavuin Ootyyn nii yks bussiaseman haahuilija/vaellusopas näytti mulle yhen halvan hotellin ja oottelin huoneen siivoamista yhessä teekojussa. Siinä yks nuori sälli heti sanoo et sillä ois mulle huone jossa voisin asua ilmaseksi. No pari yötä mä siinä hotellissa olin ja sit vaihoin siihen huoneeseen. Se oli sen perheen vanha talo jossa keskimmäinen poika nyt asusteli yksin. Kävin aina syömässäki sen perheen luona, niien äiti teki hyvää ruokaa.

Tää perhe oli Jain-uskonnon jäseniä. Niiden motto on "Live and let live.", eli tiukka kasvisruokavalio on ehdoton. Kaikella kunnioituksella, mut kyl ne mun mielestä toisinaan vie sen vähän liian pitkälle. Ohan se toisaalta hieno juttu et arvostaa jokasta elämänmuotoa, mut kyllä minä ainaki oon valmis myöntämään itteni julmaksi raakalaiseksi joka ei välitä paskan vertaa vaikkapa hyttysen elämästä; heillä on tapana puhaltaa hyttynen pois iholta. Niien gurut ei käytä tehdasvalmisteisia vaatteita tai edes sähköä. Kuulemma siinäki tappaa bakteereja ku painaa sähkökatkasijasta valot päälle. Ehkä perustellumpia syitä tähän voi löytää sähköntuotantomenetelmistä.

Kävin seuraamassa yhen niien temppeliseremonian. Koko seremonia oli musiikkia: Laulua, rummutusta, soittamista. Joku laulo toisinaan ykkösääntä aika tunteella samalla ku toinen hakkas rumpua ja yks soitti koskettimmia ja monet kilkutteli semmosia pikkulautasia rytmissä, välillä kaikki laulo yhessä. Koko temppeli oli tehty valkosesta marmorista ja se oli kyl aika siisti. Alttarin eessä pari poikaa heilutteli jotain valkosia pölyhuiskuja ja tanssahteli reippaasti. Sit jossaki vaiheessa siellä jaettiin numerolaput ja seremonian jälkeen suoritettiin arvonta. En tiiä mitä oli palkintona, mut jotenki tää tuntu hyvin epäuskonnolliselta. Sit hieman yllättävää oli myös se, et ku astuin ovesta ulos nii siinä oli pari nuorta naista jakamassa rahaa jokaselle osallistujalle. 17 senttiä!

Kovasti ne yritti suostutella mua jäämään pidemmäksi aikaa. Ne myös pyrki taivutteleen mua kääntymään kasvissyöjäksi ja ilmeisesti aika heikoin tuloksin ku heti seuraavana päivänä söin kahesti nautaa. Siis nautaa. Ihmettelen sitä itekki et täällä hindujen keskellä saa mutustaa lehmää. Goallaki siihen törmäsin, mut Goa nyt on muutenki niin oma maailmansa etten sitä niin kovasti ihmetelly.

Nyt oon Kochissa, miten se sit kirjotetaankaan. Junassa istuin vastapäätä miestä joka ilmotti olevansa lähetyssaarnaaja tai -työntekijä. Ku sit mainitsin et mua vähän arveluttaa tää kerala ku se on kuulemma kallis, ni se tarjos mulle yöpaikan ja täällä sitä ollaan. Mulla on oma huone, parveke ja oma vessa/kylppäri. En maksa tästä mitään enkä oo maksanu yhtään ateriaa sen jälkeen ku tänne saavuin. Tää mies sano ettei saa varsinaisesti palkkaa mistään, vaan et "god provides me". Kivasti se provaidaa mulleki täs sivussa.

Sillä oli raffi nuoruus ja teki pahoja asioita, kuten puukotti siskoaan, mut tuli uskoon ja lopetti päihteidenkäytön, meni naimisiin ja alko perehtymään kristinuskoon. Nyt se on adoptoinu kymmenen tyttöä ja on johtohahmo sellasessa hyväntekeväisyysjärjestössä joka toimii kymmenessä osavaltiossa(ko?). Se kulkee ympäri intiaa hoitamassa tän järjestön asioita, joka siis auttaa köyhiä lapsia saamaan koulutusta ja aikuisia saamaan töitä, kuten valmistaan pesuainetta tai kynttilöitä myyntiin.

Eilen käytiin iltakylässä sen vanhan lukiokaverin kotona, jota se ei ollu nähny viiteentoista vuoteen. Niillä on kaks tyttöä ja vanhempi, kuus vuotias, tuli ovelle vastaan ja ilman mitään turhanpäiväsiä hellohowareyouita laitto asiat tärkeysjärjestykseen ja totes intoaan pidätellen "Tomorrow is my birthday!" Se kävi tanssitunneilla ja veti kyl semmosen shown etten oo parempaa intiassa nähny. Osas tyyleillä käytellä ilmeitä ja läpsytellä jalkoja maahan ja heilua ja taipua ja loikkia. Oli pikkasen huvittavaa ku se nuorempi sisko yritti kokoajan sabotoida sen näytöstä, ilmeisesti ei pitäny siitä et kaikki huomio keskitty siihen. Se katkas monta kertaa musiikin puhelimesta ja yritti hortoilla tarjottimen kanssa nii et ne törmäis. Ku nää ei tuottanu tulosta ni se sit pääty yrittään ryöstää osan huomiosta itelleen ja imitoi isosiskonsa tanssia aika hassun näkösesti.

Tänään tää missionary sit vei mut kaupunkikierrokselle ja käytiin mm. yksillä messuilla missä myytiin kaikkea mahollista: Sähkö-tandoori uuneja, telkkareita, autoja, vaatteita, vihannestenpilkkojia, jumppalaitteita, chapati-koneita, ties minkä höyrystimiä. Yks jätkä esitteli innoissaan tikkaita joita pysty väänteleen ja taivutteleen joka suuntaan ja niillä pysty varmaan kiipeen vaikka perse eellä puuhun.

Muahahahhaaaa! Tapoin just hyttysen ja oon hyvin tyytyväinen siitä et sain kyseisen ärsyttävän inisevän verenimijän hengiltä ja tiedän ettei tää kyseinen yksilö ainakaan tuu häiritseen mun unia. Murhamies.