Happy Holi!

Jätin tuossa kolmisen kuukautta sitten vähän tavaroita säilytettäväksi tänne Varanasiin yhteen majataloon, ku en viittiny raahata lämpimiä vaatteita etelään. Mietin et otan ne sit tästä mukaan ku suuntaan pohjoseen. Lähes tuliterät laadukkaat vaelluskengät, läjä hyväkuntosia vaatteita ja kirjoja ja jotain muutaki pikkutavaraa. Hieman sit ihmettelin ku alakerrassa aamupalaa syödessä huomaan pari mun kirjaa kirjahyllyssä. Aattelin et majatalon täti ei halunnu pitää kirjoja laatikossa, sama kait se on et joku lukee niitä sillä välin ku oon poissa. Ei se ihan niin ollu aatellu.

Noh, eilen sit kyselin niitä kamoja takasin ja tää majatalon emäntä menee vähän vaikeeksi. Sit se kertoo et se luuli et annoin ne kamat sille! Kiva. Oli sit jaellu mun kamat pitkin pitäjää. Myönnän et ei se puhu kovin hyvää enkkua, mun kyllä mä monta kertaa jankutin et "after three months I come back". Ei mulla juolahtanu mieleenkään et se luulis et annan sille monen sadan euron eestä kamaa. Uskon kyl vieläki et se on luotettava henkilö, mut ei ehkä ihan välkyin tapaus.

Mut ei huolta, eilen se tarjos mulle vanhoja likasia housuja hyvitykseksi. Kieltäydyin niistä mut onneks sit myöhemmin se löys mun omat housut, joista maksoin huikeat seittemän ja puol euroa suomessa. Harmillisesti gore-tex-housut on vieläki kateissa. Illalla sit pikkusen harmitti ku mietin jotain intialaista joka mielissään tarpoo mun uusilla kengillä.

Aamulla oli kuitenki ihana yllätys ku se oli löytäny mun kengät. Ne oli vaan hukassa ku joku oli siirrelly tavaroita. Osan kamoista se ilmeisesti on kyl lahjottanu joilleki. Myös mun lempi villasukat! Siis ne mihin äiti kuto uuden pohjan ku ne oli kulunu puhki. Kyl te tiiätte. Aika monet tänne on jättäny vaatteitansa ja sain sit valkata laajasta valikoimasta haluamani. Ens kerralla täytyy kyl sitoa laatikko kunnolla kiinni ja kirjottaa päälle NOT A PRESENT.

Tänään selvis kivasti et mun täytyy poistua Intiasta kahen viikon sisään. Mun viisumissa lukee et yli 180 päivän viisumeihin vaaditaan rekisteröinti 14 päivän sisään maahan tulemisesta. Tää ei kuitenkaan pidä paikkaansa turistiviisumissa, tää selvis mulle ku kävin alkureissusta siellä toimistossa ja yks mies sano et mun tarvii rekisteröityä vasta kaks viikkoa ennen ku se kuus kuukautta tulee täyteen. Tänään tää sama sälli väittää mulle päin naamaa ettei se oo mitään sellasta sanonu. Mukava ettei ilmoteta viisumia hakiessa tai maahan tultaessa tai ees toimistoon mentäessä et pitää poistua maasta tietyn ajan päästä. No tuli sit Nepalin reissu. Nii ja ne sano myös et normaalisti maasta pitää poistua yheksänkymmenen päivän päästä maahan tulemisesta, "on special conditions" saa olla 180 päivää. Saa nähä täyttyykö mun special conditionit vai miten täs käy.

Täällä alkaa olla vaarallista liikkua. Kahen päivän päästä on Holi-festivaali, jonka aikana sotketaan kaikki väreillä. Jotkut kersat on ottanu varaslähdön ja nakkelee jo nyt mustepalloilla ihmisiä. Eilen oli pari läheltä piti tilannetta. Yks mustevesi-ilmapallo hujahti ihan pään vierestä ku istuskelin pahaa aavistamattomana portailla. En istunu sit kauaa. Sit yks jätkä käveli mun eellä valkoseen hienoon paitaan sonnustautuneena ties mihin tapaamiseen menossa ku sen niskaan läsähti mustepallo. Katteli pikkasen vihasena ympäriinsä mut tuhon tekijöistä ei näkyny vilaustakaan. Ylihuomisaamuna ei suositella naisten liikkumista kaduilla.

Jos tää ois elokuva nii tässä kohtaa ruutu pimenis ja lukis "Kolmen päivän kuluttua". Harmillisesti tää ei oo leffa, mut jos haluat kyseisen efektin ni voit sammuttaa näytön vähäksi aikaa.

Nyt tosiaan Holi on jo ohi ja melkoset menot oliki. Eilisilta meni iha rauhallisesti musiikin parissa. Kuulin ekaa kertaa kitaraa ja sitaria yhtä aikaa ja hyvältä kuulosti. Tänään sit aamulla lähti. Eka yks mies repäsee housuihin semmosen miehen mentävän reiän. No mikäpä se siinä, täytyyhän perinteitä kunnioittaa. Sit aamupalaa mutustaessa toinen sälli vähän suurentaa tätä reikää ja sit alkoki sateleen väriä naamaan ja joka puolelle. No mikäpä se siinä, Happy Holi! Toinenki lahje revitään. Happy Holi! Naamaan hopeaväriä joka pikkasen kirveltää. Happy HOlli! T-paidan kaulusta laajennetaan vähän. Haaappy Holi! Katolla paidasta onki sit hetkessä jäljellä vaan vasen hiha. Happy Hol... Päähän läsähtää mustepallo. Happy.. Päälle sataa naapurien katolta kylmää mustevettä. Hap! Housut alkaa muistuttaa lannevaatetta joka vielä onnekkaasti roikkuu urhean kuminauhan varassa. Ha! Haa..

Ihan kivaa se oli, joskin kyllä siihen ehkä pikkasen kyllästy et joka jannu halus pyyhkiä naaman täyteen väriä, vaikka se kovin kirjava jo oliki, ja ampua vesipyssyllä väriä ja läiskäytellä palloja ja ja. Olin sit melkosta bodyarttia koko sälli. Kävelin sapuskan jälkeen tänne kämpille sen näkösenä et jos joskus tulisin kotia sellasessa kunnossa ni voisin aiheuttaa pientä hämmennystä.

Oon nyt ollu jonku viikon yhteismajoituksessa ja tää guesthouse ansaitsis kyl oman blogijulkasunsa. Monen näköstä kulkijaa näkee. Tuntuu varmaan yhen hengen huone aika hiljaselta tän jälkeen. Ja sehän on mahtavaa! Nytki soi kaksista eri kajareista eri musiikit, yks jannu hakkaa rumpua ihan omaan tahtiin ja toinen ei osaa soittaa kitaraa mut ei anna sen häiritä suoritustaan. Joskus kyl tosi hyviäki sessioita ollu, paljon musikaalista porukkaa liikkeellä.

Silittelin tossa päivällä yhtä vuohea. Se oli kiva.

Inkkarit

Yks jännä juttu Keralassa on nuo backwaterssit eli semmoset meren kiemuraiset sormet jotka mutkittelee varmaan satoja kilometrejä ohuina kanavina tuolla viidakoissa ja mailla. Isommat on ehkä sata metriä leveitä ja pieniin pääsee vaan kanooteilla. Se on kumma ku jossaki se meri on koholla ja metri-pari sen alapuolella on valtavia peltoja. Siinä välissä on joskus vaan parikyt senttiä korkea maavalli. Mietin et joku konna vois kujeilla ja kaivaa pikku ojan siihen ja lirauttaa naapurin tiluksille meren.

Täs joku päivä oli eräs festivaali ja siellä juoksenteli norsuja ja räikeästi värjättyjä naisia ja naisiksi värjättyjä miehiä. Tietenki rummut pauhas ja ties mitä kilkutusta kuulu vähä joka suunnalta ja pommeja paukku. Tää intialainen käsitys festivaalista on käsittääkseni aika lailla se, et mitä enemmän meteliä ni sitä kovemmat pippalot. Ku kyllästyttiin katteleen sitä touhua ja lähettiin käveleen kämpille ni takaa tulee moottoripyörä joka pitää tööttiä pohjassa, kai se luuli et se on kivaa ku on festivaali ja korvatki on jotenki festivaalimoodissa eikä se ota käsittämättömästi päähän. Yritin siinä sit osottaa kantani heiluttamalla ärsyyntyneen näkösesti mut ne vaan luuli et fiilistelen niien loistavaa performanssia. Sit yks vanhempi länsimainen nainen veti astetta paremmaks ja meni keskelle tietä kädet levällään ja pysäytti sen pyörän ja anto jotain aiheellista kommenttia.

Mulla oli Varkalassa naapurina suomalainen jannu ja mukava jannu oliki. Pyörittiin yhessä jonki verran skootterilla ja yövyttiin veneellä siellä backwatersseilla sun muuta. Se(ki) oli suht kypsyny intialaisiin eli inkkareihin ja hänen innostamana voisin vähä itekki avautua ko. urpoista. Siis yleisesti ottaen ne on tosi avuliaita ja semimukavia, mut rasittavia urpouden perusesiintymiä on lukuisia.

Monissa nähtävyyksissä näkee intialaisia turisteja, jotka ei oo kovin paljoa nähny valkonaamoja ja ne haluaa usein ottaa kuvan. Yks otos ois kyl hauska saada: Yks överituttavallinen intialaismies luuli kait et me ollaan hyviä kavereita ja et se voi ottaa musta sellasen toverillisen kuvan mis sen käsi on mun vyötäröllä ja sit se voi kertoa seittemällesadalle sukulaiselleen kuinka hänestä ja Mr Ashlaukista tuli paikassa x ylimmät ystävät. Mun reaktio oli kuitenki ottaa sen käsi pois heti ku se sen siihe laitto ja viestiä sanoin ja elein "back off" ja juuri ku niin tein sen kaveri räpäytti kuvan filmikameralla.

Päätin täs käyä näyttämässä yhtä vaivaa lääkärille ja ennenku pääsin lekurin juttusille ni siinä oli joku herra lääketieteen keisari joka sit määrittelee minkälaisen tohtorin juttusille pääsen jos pääsen. Se sit painaa mun leukaa ja kysyy et sattuuko. Sanon että ei. Hän painaa hieman kovempaa ja kysyy uudestaan. Vastaan että ei. Sit se painaa nii kovaa et itekki suunnilleen tärisee ja sit myönnän et joo kyllähän tuo sattuu. Tais jäädä kyseiseltä ihmisruumiin ehtymättömältä tietopankilta puoskariopistossa se oppitunti väliin jolla kerrottiin et jos painaa tarpeeks kovaa oikeastaan mistä tahansa ni se sattuu.

Monet kans kysyy et mistä oon kotosin "joo kantri?" ja mikä mun nimi on ja sit ne lähtee pois. En tiiä mitä ne siitä oikein nettoaa. Eilen mietin et jos joku kysyy mun nimeä ni sanon sen olevan Snarljim ja perään vielä kielenloksautus. Ei pitäny pokka. Toisaalta kai mun oikeaki nimi on tarpeeks haastava. Yks toisinaan pahasti hermoja riipivä kelmijoukko on riksa/taksikuskit, mut en jaksa ees alkaa tilittään aiheesta.

Tää suomalainen jannu totes erään uskontoaiheisen keskustelun yhteydessä et Intian pääuskonnot on raha ja seksi. Onhan se totta et Intia länsimaalaistuu kovaa vauhtia. Nää seksistiset ääliöt kyl ottaa varmaan eniten päähän. Vois sanoa että yleisesti ottaen kolmas kysymys on et oonko naimisissa tai onko tyttöystävää. Ku vastaan et ei nii jotkut näistä saakelin viiksivalluista, jotka ei oo ikinä ees puhunu tytölle ku ne on kivasti voinu luottaa ikänsä siihen et niien vanhemmat hankkii niille mukavan taloudellisen kodinkoneen/vaimon, alkaa nauraan. Ei siinä mun mielestä oo mitään hauskaa. Toki se on käsittääkseni vaan sellasta miehistä härnäämistä, mut käsittääkseni miehet ovat toki urpoja. Siinä vaiheessa ku nää peniksenpidikkeet alkaa heittään seksiläppää on paras ottaa jalat alle.

Tullu liikuttua isosta kaupungista toiseen aika levottomaan tahtiin. Jotenki vaa alkaa tuntua siltä et nää Intian kaupungit on jo nähty. Alkaa veri vetään pohjoseen vuorille.