Veikkaanpa et tällasissa budjettihotelleissa saa paljon värikkäämpiä kokemuksia ku jossai priimapytingeissä. Ei turhia ujostele nää tyypit täällä. Äskenki mun ovelle koputti tyyppi joka kysyy jotain kielellä jota osaan yhtä hyvin ku sopulit matikkaa, sit se muina miehinä tallustelee mun kylppäriin ja alkaa peseen naamaansa. En ees tiiä onko se työntekijä vai mikä tyyppi. Sit se jäi toviksi hengaileen tähän huoneeseen. Eilenki Mysoressa huonepoika tuli huoneeseen ja istahti mun sängylle ja alkoa tutkimaan kaikkia tavaroita mitä käteen saa. Ei mulla vaan olis pokkaa.
Gokarnassaki tuli oltua kuukausi. Guesthousen lasku oli 27:ltä päivältä 125 euroa ja siihen sisälty aamupalat ja lounaat ja teet plus joskus jotai välipalaa. Eihä se mikään luksusravintola ollu, mut laittasin ite suunnilleen samanlaista ruokaa, erona vaan ettei mun tarvi tehä sitä. Siellä ei hirveesti tapahtunu mitään erikoista. Se guesthouse oli rannalla ja siellä oli tosi hiljasta ja se kaupunkiki oli aika rauhallinen. Uimaranta, riippumatto, aikaa, hyvät naapurit, kyl siinä äkkiä kuukaus kulu. Piti lähteä liikkeelle et ehtii.
Kävi hauska sattuma bussimatkalla Mysoreen. Siihen bussiin jäi yks valkonen tyyppi mun lisäksi ja ku selvis et se on suomesta ni mun kehon fiksu luonnollinen reaktio oli pärskähtää nauruun nii et lähetin kivan sylkikuuron sen naamalle. No mut mikäs siinä, kyllähä suomalaisia o joka paikassa, mut ku tää tyyppi o Rollolainen Juha ja selvis et meillä on samoja kavereita. Tää on jo toinen kerta ku tapaan Intiassa tyypin joka tuntee mun tuttuja. O se kumma.
Mysoressa oli helkatimmoinen palatsi ja hieno kirkko ja öljykauppiaita ja siisti torialue jossa nenä tanssi ripaskaa ja mukavia ranskalaisnaisia ja keltasia lehmiä. Lehmistä mainittakoon että päihteillä ei ollut vaikutusta asiaan. Tai siis siihen näkemiseen, maalaamisesta en mee takuuseen. Joku festivaali oli ollu muutama päivä aikasemmin ja tottaha sitä varten piti lehmät maalata.
Ekana päivänä siellä oli lakko ja oli kyl jännä ku kaikki kaupat oli kiinni ja kaupunki oli jonkinmoisessa massaunessa. Jotaki poliittista häslinkiä kuulemma oli meneillään ja siinä parinsadan kilometrin päässä poltettiin 35 bussia. Kysyin yheltä mieheltä kadulla et mistä voisin saaha aamupalaa ku ravintolatki tais olla kiinni. Se sit lähtee näyttään mulle tietä ja kävellään tovi vanhaan kaupunkiin ja jossaki kohtaa kaikki kaupat alko olla auki, lakko koski kuulemma vaan varsinaista kaupungin aluetta ku siellä se raha on ja poliittiset sekoilut kuuluu sinne. Näin tää mun opas asian suunnilleen selitti. Söin sit elämäni parhaan Masala dosan ja sit teelle, jonka jälkeen se halus näyttää mulle paikan missä tehään bidejä, eli paikallista lehteen käärittyä tupakkaa.
Se oli iso huone jonka seinustoilla istu tusinan verran miehiä joilla oli rikkalapiossa sylissä tupakkaa ja kosteita lehtiä. Se jätkä jota jututin siinä oli ollu siellä hommissa 17 vuotta kymmenen tuntia päivässä seittemän päivää viikossa. Kyllä se näppärästi sitä tupakkia rullaili. Kymmenisen sekuntia per rööki ja päivän saldona 1500-1800 tupakkia. Tuhannesta se tienas 1,7e ja paketti tätä tupakkaa maksaa kiskalla jonku viis senttiä. Siellä ollessa mietin et pikkase erilaista jossai Marlboron tehtaalla jossa koneet puksuttaa yötäpäivää, verrattuna tähän hiljaseen huoneeseen missä miehet turisee ja väkertää.
Nyt oon täällä jossaki etelän vuorilla Ootyssa ja piti laittaa sukat jalkaan ekaa kertaa moneen kuukauteen, pitää varmaan takkiki kaivaa repunpohjalta. Kykenettekö mitenkään samaistumaan tähän kylmyydentunteeseen? Varmaan päivä-pari tässä ja sit etelämmäs.
Päivä taas vierähti ennenku sain tän tekstin julkastua ja tänään tein vaikka mitä. Kävin botanical gardenissa ja huvipuistossa ja ratsastin hevosella. Se on sitte iso elukka. Oli kyl vähä epävarma olo aluksi ku jos se pillastuis nii siinähä vois mennä henki. Ei oo mitenkään kivesystävällisin matkustusmuoto kyseinen olento ku aina ku se lähti ravaan nii kulkuset hakkas kivasti satulaan. En sit tiiä oliko mulla väärä tyyli, yks jätkä kyl sano et ne tottuu siihen parissa päivässä.
Näin yhen onnettomuudenki: Joku ajo aika lujaa moottoripyörällä ja mua vastaan tuli toinen mies hevosella ja sen moottoripyörän kahva vissiin osu sitä ratsastajaa siihen jalkahommeliin. Pyörä kaatu ja heitti kymmenen volttia just silleen whotoom crash boom fiuu töks, niinku ootte varmaa nähny videolta, ja ukkeli heitti kuperkeikkaa minkä kerkes ja päätti matkansa tyylikkäästi sähköpylvääseen. Onnekkaasti sen vauhti oli siinä vaiheessa jo sen verran vähissä et se sai otettua käsillä vastaan. En ois ihmetelly vaikka siltä ois menny henki mut äkkiä se oli pystyssä ja luultavasti alko vaihtaan kirosanoja tän ratsastajan kanssa.
Äsken yhellä pikkukujalla semmonen polvenkorkunen pikkutyttö lähestyy samankokosen pojan kanssa vesihanaa uteliain ilmein. Sit se tyttö vääntää siitä hanasta ja ku sieltä alko tuleen vettä ni se alko nauraan niinku ois keksiny ruudin. Tämänkin näköjään halusin kertoa. Eiköhän tämä nyt riitä.
Wednesday, January 26, 2011
Tuesday, January 4, 2011
Kujeet
Mulla ja merellä on ollu hyviä hetkiä. Jostain syystä se on siistiä ku iso aalto menee ohi ja sit kukaan ei nää mua ku oon sen takana. Sit seki on hienoa ku on rannan lähellä ja iso aalto tulee ja sit vaa heittäytyy veltoksi ja pitää nenästä kiinni ja antaa sen huljutella mihin sattuu. Tai hyppää just oikeaan aikaan ku aalto murtuu ni sit se aalto nappaa kyytiin.
Goalla oli iha mukavaa, vaikkaki kallista muuhun Intiaan nähen. Jouluaatto oli vähä erilainen ku mihin oon tottunu. Meillä kotona on huomattavasti vähemmän tanssivia ihmisiä aamuneljältä. Ja poronpaistin sijasta söin mustekalaa ja rapuja ja kalaa ja juusto-naan-leipää. Mulla oli naapurina englantilaismies joka on käyny siellä jonku 15 vuotta. Se oli sellane tatuoitu karskin näköne jätkä jonka nahkaliivissä oli pääkallon kuva ja joka aina ku nähään sanoo jotain tyyliin "Rock on, chief!" Sit toinen naapuri nukku päivät ja ryyppäs yöt, seki englannista.
Täällä Gokarnassa on yks semmonen villitys mitä jotkut suomessaki harrastaa, mut täällä sitä näkee joka puolella. Monet sanoo et se on tosi rentoa, eikä siitä oo mitään haittaa vaikka käyttäis ihan päivittäin. Päätin sit itekki kokeilla ja onhan tää tosi rentoa, mut ite koen tän aika addiktoivaks. Sitä vaa miettii et miks ei? Tänäänki tullu kulutettua näissä merkeissä useita tunteja, kuten eilenki ja toissapäivänä ja sitäki ennen, ties kuinka monta päivää jo. Kaikki varmaan arvas jo et puhun riippumatosta. Mainio keksintö! Tää on tämmöne iso kankainen ja on vähän niinku pieni huoneen ja sohvan risteytys. Miellyttävän tasaisesti tukeva, pehmeä, mutta jämäkkä.
Toinen juttu mitä täällä näkee aika paljon on pilven poltto, en tiiä näkeekö enemmän tupakkaa vai sitä. Yks vanhempi jätkä joka asuu täs majatalossa ei vissiin käy ees vessassa ilman et sillä ois jointti kädessä. Yleensä se istuu jossaki ja polttelee ja kattelee, sit se menee muualle istuun ja katteleen. Eikä oo ihan ainut alan harrastaja. Mut mikäs siinä, whatever floats your boat, mut kyl ite tykkää enemmänki... mites sen sanois... Tehä jotain. Toisaalta mistäpä minä tiiän mitä niien päässä liikkuu.
Jostain syystä olin jättäny taskulampun huoneeseen ku lähin katteleen vuodenvaihteen tunnelmia ja sit illan pimennyttyä huomaan et on musta kuu, eikä nää oikeastaan mitään. Ei tuolla läheisellä rannalla sit ollu mitään erikoisempaa toimintaa ja just ku olin lähössä sokkona hortoileen kivikkoiselle polulle kotia kohti ni pari nuorta ranskalaista tulee siihen ja ne on menossa samaan suuntaan ja sain heiltä valoa elämääni ja ilon olla katkomatta jalkojani.
Ne sit makso riksan viereiseltä rannalta Gokarnaan. Ku kysytään riksakuskilta hintaa ni se sanoo 150. Revettiin kaikki nauraan ku hinta oli noin kymmenkertanen. Ne sit ehotti et 50 mut riksamies pysy kovana. Lähettiin kävellen tännepäin ja hetken päästä riksa puksuttaa takana ja mies huutaa "OK, sixty!" No 50 ne siitä sit makso.
Ne sit kutsu mut niien guesthouseen ja yhessä niien naapurien, viis- ja kuuskymppisen ranskalaismiehen, kanssa istuttiin iltaa niien terassilla. Ei siinä kauaakaan oltu istuttu ku tää nuorimies kysyy et "Do you want acid?" No LSD-trippi ei kuulunu illan alkuperäiseen suunnitelmaan ja tässä suunnitelmasa pitäytyen kieltäydyn tarjouksesta. Ne sit huitas puol lappua naammaan. En oikeastaan huomannu kovin suurta eroa niien käytöksessä, paitsi ehkä ne nauro vähän syvällisemmin joskus. Aika paljon ne kyl puhu innoissaan ranskaa, et mistäpä minä tiiän mitä ne on sekoillu, mut kyllä ne mulle iha fiksuja puhu. Siihen tuli jossaki vaiheessa naapurista saksalaispappa joka oli asustellu siinä jo pari kuukautta. Yhessä sit vietettiin iltaa jutustellen ja yhtälailla hauskaa siinä kaikilla oli, toiset hapoissa ja toiset ei. Toisten lapunpuolikkaiden jälkeen se tyttö kyl syventy aikalailla tutkaileen puhelintaan ja niihin tunnelmiin se jäi ku lähin kotia, en sit tiiä mitä elämän suuria totuuksia se sieltä löysi.
Naapurin Italialaismies kerto et kerran sen majapaikassa oli joku ottanu lsd:tä ja sit illan päälle se oli tullu vakavana kysyyn tältä mieheltä et "Can I sleep this night in front of your door, like a good dog?" Tähän nähden ainaki noi ranskalaiset käyttäyty aika normaalisti.
Katoföl (Kirjoitusasu saattaa poiketa oikeasta sillä tavalla, että se on väärä. Toim. huom.) on muutes peruna saksaksi. Tieto oli olennainen osa vuodenvaihteen ranskalais-saksalaishuumorin ymmärtämistä.
Keskiyöllä sit nään viereisen miehen kellosta et vuosi on vaihtumassa ja huuan: "Two seconds, one second, WHOOO happy new year!" Eipä ne tuntunu paljoa värähtävänkään tästä tiedosta ja noin seittemän sekuntia tätä uutta vuotta tarkasteltuani meinaan jo todeta sen muistuttavan hyvin paljon edellistä, kun yhtäkkiä neljä ranskalaista säntää pystyyn ja alkaa poskisuudelmien kera jakaan hyvän uudenvuoden toivotuksia ja siinähä meinas iha häkeltyä.
Ku sit illan päälle olin laahautumassa majapaikkaan ni löyän rannalta hiilloksen ja siinä oli mukava lämmitellä. Siihen sit tuli pari jostaki slaavilaisesta maasta, tai siis siitä viereisestä majatalosta ne tuli mut SIIS. Ne tuli siihen piknikille ja mikäs parempi päätös illalle ku istuskella nuotion äärellä kauniin naisen tarjoillessa rypäleitä, mangoa, juustoa, mandariinia ja nutellaa.
Goalla oli iha mukavaa, vaikkaki kallista muuhun Intiaan nähen. Jouluaatto oli vähä erilainen ku mihin oon tottunu. Meillä kotona on huomattavasti vähemmän tanssivia ihmisiä aamuneljältä. Ja poronpaistin sijasta söin mustekalaa ja rapuja ja kalaa ja juusto-naan-leipää. Mulla oli naapurina englantilaismies joka on käyny siellä jonku 15 vuotta. Se oli sellane tatuoitu karskin näköne jätkä jonka nahkaliivissä oli pääkallon kuva ja joka aina ku nähään sanoo jotain tyyliin "Rock on, chief!" Sit toinen naapuri nukku päivät ja ryyppäs yöt, seki englannista.
Täällä Gokarnassa on yks semmonen villitys mitä jotkut suomessaki harrastaa, mut täällä sitä näkee joka puolella. Monet sanoo et se on tosi rentoa, eikä siitä oo mitään haittaa vaikka käyttäis ihan päivittäin. Päätin sit itekki kokeilla ja onhan tää tosi rentoa, mut ite koen tän aika addiktoivaks. Sitä vaa miettii et miks ei? Tänäänki tullu kulutettua näissä merkeissä useita tunteja, kuten eilenki ja toissapäivänä ja sitäki ennen, ties kuinka monta päivää jo. Kaikki varmaan arvas jo et puhun riippumatosta. Mainio keksintö! Tää on tämmöne iso kankainen ja on vähän niinku pieni huoneen ja sohvan risteytys. Miellyttävän tasaisesti tukeva, pehmeä, mutta jämäkkä.
Toinen juttu mitä täällä näkee aika paljon on pilven poltto, en tiiä näkeekö enemmän tupakkaa vai sitä. Yks vanhempi jätkä joka asuu täs majatalossa ei vissiin käy ees vessassa ilman et sillä ois jointti kädessä. Yleensä se istuu jossaki ja polttelee ja kattelee, sit se menee muualle istuun ja katteleen. Eikä oo ihan ainut alan harrastaja. Mut mikäs siinä, whatever floats your boat, mut kyl ite tykkää enemmänki... mites sen sanois... Tehä jotain. Toisaalta mistäpä minä tiiän mitä niien päässä liikkuu.
Jostain syystä olin jättäny taskulampun huoneeseen ku lähin katteleen vuodenvaihteen tunnelmia ja sit illan pimennyttyä huomaan et on musta kuu, eikä nää oikeastaan mitään. Ei tuolla läheisellä rannalla sit ollu mitään erikoisempaa toimintaa ja just ku olin lähössä sokkona hortoileen kivikkoiselle polulle kotia kohti ni pari nuorta ranskalaista tulee siihen ja ne on menossa samaan suuntaan ja sain heiltä valoa elämääni ja ilon olla katkomatta jalkojani.
Ne sit makso riksan viereiseltä rannalta Gokarnaan. Ku kysytään riksakuskilta hintaa ni se sanoo 150. Revettiin kaikki nauraan ku hinta oli noin kymmenkertanen. Ne sit ehotti et 50 mut riksamies pysy kovana. Lähettiin kävellen tännepäin ja hetken päästä riksa puksuttaa takana ja mies huutaa "OK, sixty!" No 50 ne siitä sit makso.
Ne sit kutsu mut niien guesthouseen ja yhessä niien naapurien, viis- ja kuuskymppisen ranskalaismiehen, kanssa istuttiin iltaa niien terassilla. Ei siinä kauaakaan oltu istuttu ku tää nuorimies kysyy et "Do you want acid?" No LSD-trippi ei kuulunu illan alkuperäiseen suunnitelmaan ja tässä suunnitelmasa pitäytyen kieltäydyn tarjouksesta. Ne sit huitas puol lappua naammaan. En oikeastaan huomannu kovin suurta eroa niien käytöksessä, paitsi ehkä ne nauro vähän syvällisemmin joskus. Aika paljon ne kyl puhu innoissaan ranskaa, et mistäpä minä tiiän mitä ne on sekoillu, mut kyllä ne mulle iha fiksuja puhu. Siihen tuli jossaki vaiheessa naapurista saksalaispappa joka oli asustellu siinä jo pari kuukautta. Yhessä sit vietettiin iltaa jutustellen ja yhtälailla hauskaa siinä kaikilla oli, toiset hapoissa ja toiset ei. Toisten lapunpuolikkaiden jälkeen se tyttö kyl syventy aikalailla tutkaileen puhelintaan ja niihin tunnelmiin se jäi ku lähin kotia, en sit tiiä mitä elämän suuria totuuksia se sieltä löysi.
Naapurin Italialaismies kerto et kerran sen majapaikassa oli joku ottanu lsd:tä ja sit illan päälle se oli tullu vakavana kysyyn tältä mieheltä et "Can I sleep this night in front of your door, like a good dog?" Tähän nähden ainaki noi ranskalaiset käyttäyty aika normaalisti.
Katoföl (Kirjoitusasu saattaa poiketa oikeasta sillä tavalla, että se on väärä. Toim. huom.) on muutes peruna saksaksi. Tieto oli olennainen osa vuodenvaihteen ranskalais-saksalaishuumorin ymmärtämistä.
Keskiyöllä sit nään viereisen miehen kellosta et vuosi on vaihtumassa ja huuan: "Two seconds, one second, WHOOO happy new year!" Eipä ne tuntunu paljoa värähtävänkään tästä tiedosta ja noin seittemän sekuntia tätä uutta vuotta tarkasteltuani meinaan jo todeta sen muistuttavan hyvin paljon edellistä, kun yhtäkkiä neljä ranskalaista säntää pystyyn ja alkaa poskisuudelmien kera jakaan hyvän uudenvuoden toivotuksia ja siinähä meinas iha häkeltyä.
Ku sit illan päälle olin laahautumassa majapaikkaan ni löyän rannalta hiilloksen ja siinä oli mukava lämmitellä. Siihen sit tuli pari jostaki slaavilaisesta maasta, tai siis siitä viereisestä majatalosta ne tuli mut SIIS. Ne tuli siihen piknikille ja mikäs parempi päätös illalle ku istuskella nuotion äärellä kauniin naisen tarjoillessa rypäleitä, mangoa, juustoa, mandariinia ja nutellaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)